Aku Ankan toimitus kokosi omat suosikkinsa Akkari- ja taskarisarjoista, ja mahtuipa mukaan myös tyystin Ankkalinnaan liittymättömiä kirjavinkkejäkin.
Aki, päätoimittaja
Taskarisarjoista ikisuosikkini on Romano Scarpan kaikkien aikojen ensimmäinen Ankka-sarja Ravut punaviinissä. Tuskin tarvitsee sanoa, että se oli Taskarissa jo joskus ammoin 1970-luvulla, jolloin parasta mitä tiesin oli Akkareiden ahmiminen. Joka tapauksessa tarina on rautaa: uskomattoman tiivisjuoninen dekkaritarina, jossa kansainvälinen vakoojajuoni kietoutuu ankkamaiseen hölmöilyyn. Klassikko isolla Koolla!
Nykypiirtäjistä yksi suosikeistani on Mau Heymans. Mau uskaltaa olla pöhkö. Kaljukallion taisto -sarjassa on sellainen vyörytys höpsöjä yksityiskohtia, että heikkopäisintä hirvittää. Lisäksi Maukan tekstit kannustavat myös toimitusta ylittämään itsensä, joten kuplistakin löytyy lyyrinen helmi jos toinenkin.
Muu lukuvinkki:
Jenni, Aku Ankka juniorin toimittaja
Omia ikisuosikkejani Akkarissa ovat kaikki sarjat, joissa ankat tarpovat lumessa. Niinpä esimerkiksi Al Taliaferron strippikokoelma Kinosten keskellä jaksaa miellyttää silmää aina vain. Lapsena etenkin ruutu, jossa näkyy ankanpoikien lapioima lumitunneli, kutkutteli mielikuvitusta, ja koko sarja innosti monenmoisiin lumileikkeihin.
Taskari-tarinoihin olen tutustunut vasta töiden myötä aikuisiällä, ja vaikutuksen on tehnyt muun muassa Guido Martinan käsikirjoittama ja Giorgio Cavazzanon piirtämä Taikaviitta saa vastustajan, jossa nähtiin ensi kertaa Iineksen supersankarihahmo Viitatar. Sarjan viehätys on sen naisissa!
Muu lukuvinkki:
Ankka-kirjallisuuden lisäksi suosittelen Eduard Uspenskin kirjoja Fedja-setä, kissa ja koira (jonka kunniaksi annoimme toimituksessa Ankalliskirjaston neljännelle osalle – Carl Barksin eläinaiheisia sarjakuvia sisältäneelle kirjalle – nimen Aku-setä, kissa ja koira) sekä Takuumiehet. Niiden huumori on samalla lämmintä ja pisteliästä. Ne naurattivat ennen ja naurattavat yhä. Jos saa vielä yhden teoksen nimetä, niin ei ole Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen voittanutta, jos haluaa lukea surusta ja kuolemasta.
Lilli, Aku Ankka Lataamon toimittaja
Lukuvinkkini Akkarin sarjoista on ajalta, jolloin itse kahlasin läpi lukuisia lehtiä päivässä. William Van Hornin Lepoa ja rauhaa – hinnalla millä hyvänsä on jäänyt mieleeni oikeastaan yhden ruudun takia: aivan viimeiseltä sivulta löytyvä Akun ilme saa väkisinkin myötätunnon heräämään. Eikö Aku-parka löydä rauhaa mistään?
Roope-setä ja villakaivos nousee puolestaan mieleen, kun miettii ikimuistoisimpia taskaritarinoita. Romano Scarpan piirtämä ja Rodolfo Ciminon käsikirjoittama pöhköily on täynnä ihanaa liioittelua. Sarjassa Roope-setä valloittaa vaatemarkkinat hamstraamalla itselleen kaikki maailman villat, mutta markkinoille ilmestyy salaperäinen haastaja. Kyseinen haastaja on vielä yksi omista suosikkihahmoistani. Sarjasta on jäänyt erityisesti mieleen ruutu, jossa Roope-setä äimistyy villaa syöksevästä kraatterista.
Muu lukuvinkki:
Jos aikoo poiketa sarjakuvan parista muuhun kirjallisuuteen, suosittelen ehdottomasti tarttumaan Yann Martelin Booker-palkittuun Piin elämään. Omalaatuinen tarina tempaisee mukaansa, ja jos tarinaa lukiessa ei mielikuvitusta ole kutkutellut, loppu herättää sen varmasti. Kirja ei varsinaisesti ole mikään mainio iltasatu perheen pienimmille, mutta jos sellaista hakee, kannattaa etsiä käsiin jokin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjoista. Omia ja lasteni suosikkeja ovat Tatun ja Patun avaruusseikkailu sekä Tatun ja Patun oudot aakkoset. Molemmista löytyy riemukasta sanaleikittelyä, joka ilahduttaa niin aikuista lukijaa kuin tarinaa kuuntelevaa lastakin.
Anna, Roope-sedän toimittaja
Kaikkien aikojen Taskari-suosikkini on Romano Scarpan peräti 92-sivuinen Maailman ensimmäinen jalkapallo-ottelu (AATK 75, Teemataskari 3). Tarinan nimi ja alku johtavat harhaan. Kun ensimmäisten 30 sivun aikana on kerrottu, että ihka ensimmäinen futismatsi pelattiin kurpitsoilla muinaisessa Skotlannissa McAnkan ja McPennin linnojen välisen kurpitsapellon herruudesta, käy ilmi että kaikki olikin vain Roopen tuottamaa elokuvaa. Loput 60 sivua keskitytään Roopen ja Kroisoksen kamppailuun jalkapallon MM-kisojen televisiointioikeuksista. Toinen toistaan yllättävämpien käänteiden jälkeen tarina huipentuu riemukkaaseen loppuratkaisuun, joka tapahtuu – avaruudessa. Kiehtovampaa ja jännittävämpää tarinaa saa hakea!
Muu lukuvinkki:
Mikäli Scarpan Maailman ensimmäisen jalkapallo-ottelun alun maailma linnoineen ja ukkosvelhoineen jäi kiehtomaan mieltä, kannattaa tutustua Astrid Lindgrenin klassikkoon Ronja, ryövärintytär (1981). Romaanin asetelmasta on helppo löytää yhtäläisyyksiä sarjaan, kuten taivaalla vaanivat ajattarat ja Matias- ja Borka-ryövärien välinen vihanpito. Tarina on kuitenkin ihan omansa ja kertoo siitä, kuinka ryövärien lasten, Ronjan ja Birkin, välinen ystävyys loppujen lopuksi voittaa isien vihoittelun. Nyt on muuten juuri oikea aika vuodesta kajauttaa ilmoille Ronjan keväthuuto!
Viia, somemajuri
Yhden lempparitarinan tai -kirjan valitseminen on täysin mahdoton tehtävä, mutta yritetään. Kun Taskareista puhutaan, lähtemättömän vaikutuksen jo alle kouluikäisenä teki Rodolfo Ciminon ja Giorgio Cavazzanon Milla Magia iskee taas, jossa sukelletaan käänteispersoonallisuuksien maailmaan. Toisaalta kohtalaisen huimaa settiä on tarjolla myös muutamaa vuotta myöhemmin lukemassani tarinassa Jättiläissirkat, jossa muun muassa Hessu kutistetaan mikroskooppisen pieneksi. Vai pitäisikö sittenkin valita suosikiksi Bill Walshin ja Floyd Gottfredsonin superjännittävä Kurja kummitus? En pysty päättämään...
Mitä Aku Ankka -tarinoihin tulee, olen niin sanottu vanhan liiton patabarksisti. Mutta koska käsite ”paras Barks-sarjis” tarkoittaisi minun kirjoissani noin kolmeakymmentä tarinaa, nostankin päätoimittajan tavoin valokeilaan erään varsin tuoreen tarinan, joka liittyy omaan toimenkuvaani. Knut Nærumin ja Arild Midthunin Vapaaksi verkosta valottaa somen vaaroja kerta kaikkiaan hykerryttävällä tavalla. ”En voi puhua samalla kun keskustelen!” Verratonta!
Muu lukuvinkki:
Entäpä kirjat sitten? Maailma on väärällään paitsi sarjiksia myös kirjoja, joista sekä lapset että aikuiset voivat nauttia täysin siemauksin. Itse luin lapsena Tove Janssonin Muumi-kirjat koirankorville, ja aikuisena niistä aukeni aivan uusia tasoja (myös Toven ja Larsin tekemät Muumi-sarjakuvat ansaitsevat vahvan suosituksen). Kun sitten taas pääsin myöhemmin lukemaan omalle lapselleni, uudemmista lastenkirjoista nauruhermooni kolahtivat aivan täysillä jo aiemmin mainitut Tatut ja Patut. Niissä riittää bongattavia yksityiskohtia lukemattomiksi lukukerroiksi, eikä hihityksestä ole tulla loppua.
Elina, Aku Ankan toimittaja
Kesä 1977... Loputtoman pitkä päivä odotusta ennen kuin äiti saapuu viikon Akkarin kanssa... Vihdoinkin tiedän, miten kauheaan ahdinkoon joutuneelle Roopelle käy! "Milla Magian monet kasvot” on Carl Barksin klassinen seikkailusarja, joka nosti ihon kananlihalle melkein 40 vuotta sitten ja nostaa yhä edelleen. Tämän jännittävämpää sarjakuvaa ei liene koskaan tehty - siitä kelpaisi kenen tahansa sarjiksentekijän ottaa mallia.
Taskarisarjoista mieleen nousee päätään pitempänä yksi sarja: Guido Martinan käsikirjoittama ja Romano Scarpan piirtämä Aku Ankka ja ruotsalaiset tulitikut. Hulvaton, vauhdikas ja käsittämättömiä yksityiskohtia – kuten hirveksi naamioitu koira – sisältävä tarina on sanalla sanoen napakymppi.
Muu lukuvinkki:
Satukirjasuosikkini oli niin ikään helppo valita. Aili Somersalon Päivikin satuja sen itsenäinen jatko-osa Mestaritontun seikkailut liki sadan vuoden takaa tekivät lapsenmieleeni lähtemättömän vaikutuksen ja nostivat mielikuvituksen lentoon. Lumoavat tarinat tempaisivat mukaansa henkeäsalpaavaan seikkailuun ja avasivat oven todelliseen satujen maailmaan.