Kuusi pystiä alkuvuoden Emma-gaalassa pokanneella sanataiteilija Pyhimyksellä on läheinen suhde lukemiseen. Muusikko suosii äänikirjoja ja haaveilee oman proosan kirjoittamisesta.

 

Miten opit lukemaan?

– Ennen esikoulua itsenäisesti. Tai ainakin niin olen itselleni uskotellut, koska kai ne vanhemmat siinä olivat kuitenkin tukemassa ja vähintään tarjosivat sitä luettavaa.

 

Mikä oli suosikkilukemistasi lapsena?

– Sarjakuvia, etenkin Aku Ankkaa tuli luettua paljon. Tämä on Suomessa varmaan meidän ikäpolvella aika standardi.

 

Mitä luet nykyään? 

– Ehdin lukea aika vähän, koska keskittymiskyky on sen verran heikko, että mieli alkaa helposti vaeltelemaan omiin projekteihin. Inspiroidun niin herkästi, että moni kirja on jäänyt kesken, kun pitää alkaa kirjoittaa jotain omia keloja sen pohjalta. Suosin siksi äänikirjoja, koska ne etenevät tasaisella tahdilla, eikä ole aikaa pysähtyä pohtimaan.

 

Minkä kirjan luit viimeksi, ja mitä pidit siitä?

– Kuuntelen useita äänikirjoja samanaikaisesti ja valikoin fiiliksen mukaan, mitä jatkan. Tällä hetkellä kesken ovat Hararin Homo Deus, Miki Liukkosen Hiljaisuuden mestari ja Tolstoin Sota ja Rauha, jossa on niin ärsyttävä lukija, että en usko koskaan pääseväni siinä kovin pitkälle. Painetuista kirjoista olen jo vuosia suorittanut Hobsbawmin Maailman historia -sarjaa, josta olen jo lukenut osat Age of Revolution 1789–1848, Age of Capital 1848–1875 ja Age of Empire 1875–1914, mutta viimeisin Age of Extremes 1914–1991 on pahasti kesken.


Millainen kirjoittamisprosessi sinulla on? Miten biisien sanat syntyvät?

– Siinä mielessä voisi sanoa, että olen aika moderni kirjoittaja, että suurin osa teksteistä syntyy lennosta eri tilanteissa ja taskuun mahtuvan tekniikan avustamana. Mitään varsinaista prosessia ei ole, vaan keräilen ajatuksia puhelimeen, ja sitten kun joku ajatus on tarpeeksi laaja, että siitä saa otsikon, alan assosioimaan musan tunnelman ja muistiinpanojen perusteella kokonaisuutta. Yli 500:n biisin jälkeen on vaikea keksiä mitään totaalisen uutta, joten tunnistan aika helposti ideat, jotka ovat edes jollain tavalla tuoreita. Sitten annan biisin kirjoittaa itsensä ilman sen suurempaa intentiota kohdeyleisöstä tai menestyksestä, vaan luotan siihen, että se ajatus välittyy.


Millainen suhde sinulla on Aku Ankkaan?

– Kuten mainittu, luin lehteä paljon lapsena ja se taisi tulla meille vielä senkin jälkeen kun muutin pois kotoa, koska minulla on kaksi nuorempaa sisarusta. Tällä hetkellä tilaamme tyttärelleni Aku Ankka Junioria, joka on ollut hänelle helppo ja nopea tie lukemisen oppimiseen. Itse hahmohan on sinänsäkin läheinen, että me suomalaiset olemme sen tavallaan omineet kansallishahmoksemme, joka kuvaa hyvin asemaamme hannuhanhien ja ison pelottavan Mustan Pekan välissä.


Mikä on suosikkihahmosi ja miksi?

– Olen aina pitänyt Roope Ankan ristiriitaisuudesta; siitä kuinka hänellä on kaikki resurssit käytettävissään, mutta ei selvästikään mitään käsitystä siitä, mikä hänelle elämässä olisi se itseisarvo ja onnen lähde, joten hän käyttää kaiken energiansa välinearvon maksimoimiseen ja menettämisen pelkoon. Roope on esimerkkitapaus siitä, että raha ei tee onnelliseksi.



Mikä on oma reseptisi: Miten nuoret saataisiin lukemaan enemmän?

– Oman käsitykseni mukaan erityisen iso ongelma on eriytymisessä, eli osa nuorista lukee enemmän ja paremmin kuin koskaan, kun taas toinen joukko ei lue käytännössä lainkaan. Koulun ja vanhempien kannustuksen lisäksi tarvitaan kiinnostavia sisältöjä, joka on sitten taas oma haasteensa, kun pitäisi jokaiselle kypsyystaso-lukutaitotaso-kiinnostuksen kohteet -kombinaatiolle löytää suomenkielistä luettavaa ja vielä saattaa se tarpeeksi kiinnostavasti esille.

Itselleni lukemisessa kaikkein keskeisintä on sanavarasto, koska käsitteet muodostavat maailmamme ja mitä rajallisemmin niitä on kielessä, sitä vähemmän kategorioita on myös mielessä, eli maailmankatsomus on väkisinkin kapeampi. Yksi keskeisimpiä asioita on se, ettei asioita turhaan yksinkertaistettaisi lapsille, vaan luotettaisiin heidän assosiaatiokykyynsä luoda sanoille merkitykset käytön kautta, jolloin ajan myötä kiinnostavammat sisällöt aukeavat helpommin, eikä lukeminen ala sattua aivoihin.

 

SAMU GRÅSTEN