Monien rakastama Toy Story palaa taas valkokankaille uuden elokuvan voimin. Toy Story 4 jatkaa siitä, mihin edellinen osa jäi: Andyn entiset lelut ovat siirtyneet Bonnielle, joka leikkii uusilla tovereillaan vähintään yhtä antaumuksellisesti kuin niiden entinen isäntä. Elokuvan alussa esitellään Bonnien eskarissa itse askartelema lelu, Kahveli, joka varastaa oitis ykköslelun paikan. Woody tajuaa, ettei hänellä ole enää samanlaista sijaa omistajansa elämässä kuin aiemmin Andyn kanssa.

Lusikka-haarukasta kyhätty Kahveli julistautuu lelun sijaan roskaksi, ja Woodyn tehtäväksi jää todistaa Kahvelille, että sillä on arvokas tehtävä leluna. Homma kuitenkin mutkistuu Bonnien perheen lähtiessä lomalle lelukatraan kera. Kaksikko jää jälkeen muusta porukasta ja ajautuu yllättävälle sivupolulle, kun antiikkiliikkeessä asustava nukke kaappaa Kahvelin. Pelastusretkelle aikova Woody kohtaa vanhan ystävän, Bo Peepin, joka on elänyt vuosia ilman omistajaa ja muuttunut hurjaksi seikkailijaksi. Onnistuvatko he vapauttamaan Kahvelin ennen kuin on liian myöhäistä?

Josh Cooleyn ohjaama elokuva johdattaa katsojan uuteen, edellisiä osia synkempään Toy Story -maailmaan. Vaikka animaation laatu on huimaava, sävyt ovat tummia ja kohtaukset paikoin kauhistuttavia. Erityisesti antiikkikaupan nuket saavat niskakarvat pystyyn vanhemmaltakin katsojalta. Synkkyyteen tuo valoa kuitenkin aiemmista osista tuttu lämmin huumori. Uusista hahmoista Kahveli ihastuttaa paitsi hauskuudellaan myös söpöydellään. Lisäksi mieltäni lämmitti Bo Peepin muutos passiivisesta naishahmosta aktiiviseksi toimijaksi. Harmi kyllä lukuisat uudet ystävät ja viholliset jättävät varjoonsa vanhat lelutoverit – mukaan lukien jopa Buzzin ja Woodyn, jotka on totuttu näkemään tarmokkaina sankareina.

Onneksi jotkin asiat eivät muutu. Vannoutuneita faneja ilahduttaa, että ääninäyttelijäkaarti on pysynyt pääosin samana. Alkuperäisteoksessa jatkavat esimerkiksi Tom Hanks, Tim Allen ja Annie Potts, kun taas suomenkielisessä versiossa kuullaan jälleen muun muassa Antti Pääkköstä Woodyna ja Santeri Kinnusta Buzz Lightyearina. Elokuvan edetessä on selvää, että Woodyn filosofinen pohdinta oman olemassaolonsa tarkoituksesta ei jää pelkäksi sivujuonteeksi. Siitä huolimatta loppuratkaisu tuntuu liiankin odottamattomalta. Pienistä puutteistaan huolimatta toiminnantäyteinen Toy Story 4 asettuu silti luontevasti osaksi 20-vuotista jatkumoa. Toisia sen erilaisuus varmasti ilahduttaa, toiset kenties toivovat paluuta ”vanhoihin hyviin aikoihin”.

ANNA HIETANEVA