Tim Burtonin Dumbo sirkusnumeroineen ihastuttaa

 

Omaperäisestä ja mielikuvituksellisesta tyylistään tunnettu ohjaaja Tim Burton tarttui Disneyn Dumbo-klassikkoanimaatioon (1941), ja tuloksena on miltei tuplasti pidempi live-action-elokuva, jossa äänen saavat ihmiset. Yksikään eläimistä ei siis puhu. Esimerkiksi Timotein rooli on käytännössä jaettu kolmelle eri ihmiselle, ja Dumbon isoja korvia ilkkuvat norsurouvat taas on korvattu häijyllä mieshahmolla. Näytellyn version käsikirjoitus on älykäs siinä, miten ihmishahmot on otettu mukaan. Lopputulos onnistuu säilyttämään alkuperäisen elokuvan kauneuden ja lämmön, vaikka tarina sivujuonteineen onkin omansa. Pääroolin vetää joka tapauksessa edelleen lentävä norsu. Ja se on vähintään yhtä suloinen kuin esikuvansa!

Tim Burtonin Dumbo syntyy Max Medicin (Danny De Vito) johtamaan sirkukseen, jossa norsuvauvasta toivotaan yrityksen pelastajaa, show’n uutta vetonaulaa. Siinä missä alkuperäisen leffan sirkus vilisee erilaisia eläimiä ja klovnit taas ovat yhtä massaa, nyt Medicin sirkuksessa nähdään vähemmän nelijalkaisia ja sen sijaan koko joukko näyttäviä ihmispersoonia – kuten Burtonin elokuvalle sopii. Näistä talousongelmissa kamppailevan sirkuksen kiehtovista taiteilijoista otetaan kaikki irti: esimerkiksi voimamies Rongo (Deobia Oparei) häärii päätehtävänsä ohessa sirkuksen rumpalina, tiedottajana sekä budjettivastaavana. Yritysmaailman nurjat ilmiöt näkyvät juonessa muutenkin – etenkin kun bisnesmies V.A. Vendevere (Michael Keaton) kuulee Dumbon lentotaidosta. Itse sirkusnumerot tarjoavat runsaasti silmäniloa, ja alkuperäisen elokuvan kohtaus, jossa Dumbo kuvittelee näkevänsä tanssivia norsuja, on toteutettu herkullisesti.

Pääosassa ovat kuitenkin erilaiset perheet ja perheyhteyden kaipuu. Elokuvan alussa Max Medici määrää sodasta palaavan entisen sirkustähden Holt Ferrierin (Colin Farrell) ja hänen lapsensa huolehtimaan sirkuksen norsuista. Isosisko Milly (Nico Parker) hääräilisi kaikkein mieluiten tieteellisten tutkimustensa parissa, mutta innostuu pikkuveljensä Joen (Finley Hobbins) kanssa erityislaatuisen norsulapsen kouluttamisesta. Lapset toimivat ikään kuin Dumbon tulkkeina. Vanhan juonen mukaisesti pikkunorsu joutuu tälläkin kertaa eroon emostaan, ja saamme jännittää, miten poikanen löytää tiensä takaisin Jumbo-äidin luo.

Vaikka eläimet eivät pääse ääneen, eläinoikeuskysymykset nousevat kuuluvasti esiin. Muuten uuden Dumbon teemat ovat pääosin samat kuin vanhankin: usko omiin kykyihin ja rohkeus niiden toteuttamiseen, erilaisuuden arvostus sekä ystävien ja perheen merkitys. Alkuperäisessä elokuvassa Dumbon menestystä alleviivataan näyttämällä lopuksi todisteita sen saavuttamasta maailmanmaineesta, mutta Burton korostaa pehmeämpiä arvoja. Kaikkea tätä säestää vahva musiikki. Animaatio sai aikoinaan Oscar®-palkinnon parhaasta elokuvamusiikista musikaalissa. Myös uudessa versiossa kuullaan tuttuja säveliä, muun muassa iki-ihana ”Baby Mine”, jonka aikana sai pyyhkiä kyyneleitä poskilta – eikä se suinkaan ollut ainoa kerta elokuvaa katsoessa.