Disney tarttui jälleen rakastettuun klassikkoelokuvaan ja teki siitä jatko-osan – tällä kertaa kohteeksi valikoitui Maija Poppanen. Riski oli suuri, mutta uutuuselokuva on jo nyt onnistunut keräämään paljon ylistäviä arvioita. Rob Marshallin ohjaama Maija Poppasen paluu (Mary Poppins Returns) tuokin varsin raikkaan ja samaan aikaan nostalgisen tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä.

Eletään 1930-lukua, Suuren laman aikaa. Alkuperäisestä elokuvasta tutut Anna ja Mikko Pankki ovat kasvaneet aikuisiksi, ja Mikko kolmine lapsineen asustaa lapsuudenkodissaan. Lasten äiti on menehtynyt jokin aika sitten, mutta se ei ole perheen ainoa murhe: Mikko uhkaa menettää talon ottamansa suuren lainan vuoksi. Juuri silloin, keskellä syvintä synkkyyttä, paikalle saapuu Maija Poppanen, joka päättää omavaltaisesti ryhtyä Pankin perheen kaitsijaksi.

Myönnettäköön, että pähkäilin etukäteen, voiko kukaan korvata Julie Andrewsin roolisuoritusta Poppasena. Huoli on kuitenkin turha, sillä Emily Blunt hoitaa pääroolin hyvin tyylikkäästi. Aluksi uusi Maija vaikuttaa hieman aiempaa tiukemmalta tädiltä, mutta pilke palaa silmäkulmaan viimeistään musikaalinumerossa, jossa sukelletaan kylpyammeen kautta meren aaltoihin. Laulukohtaukset seuraavat sujuvasti toisiaan lasten yrittäessä auttaa isäänsä ja Maijan johdattaessa heidät entistä hauskempiin seikkailuihin. Taustalla häärää lampunsytyttäjä Jack (Lin-Manuel Miranda), joka muistuttaa kovasti alkuperäiselokuvan Perttua. Muissa rooleissa loistavat muun muassa Ben Wishaw Mikkona, Emily Mortimer Annana ja Meryl Streep Maijan hupsuna Topsy-serkkuna.

Visuaalisesti näyttävällä elokuvalla on hyvin paljon yhtäläisyyksiä edeltäjänsä kanssa. Loppupuolella jopa nähdään samantyyppinen laulu- ja tanssinumero kuin nuohoojilla alkuperäisteoksessa – tällä kertaa tosin esiintyvät lampunsytyttäjät. Tunnelma on tuttu ja turvallinen alusta loppuun, mutta toisaalta lähdemateriaalin kanssa olisi voinut leikitellä enemmänkin. Käynti Topsy-serkun luona ja piirrosmaailmassa tapahtuva takaa-ajokohtaus tuntuvat hieman irrallisilta yrityksiltä tuoda jotain erilaista elokuvan universumiin. Älkää kuitenkaan huoliko, arvon filminikkarit: Maijan taika kantaa kyllä! Siitä todistaa esimerkiksi varieteenäyttämöllä esitetty kohtaus, joka paljastaa hieman räväkämmän puolen rakastetusta lastenhoitajasta. Kappaleen aihekin on ajallemme epätyypillinen, sillä se julistaa kirjojen lukemisen tärkeyttä. Bravo!

Kaikkiaan elokuva tarjoaa sympaattisia oivalluksia, jotka liittyvät riemun ja lohdun löytämiseen vaikeina aikoina: kaikki on mahdollista, jopa mahdoton. Naiivia tai ei, Maijan ja kumppanien ilottelua on ihastuttavaa seurata. Vaikka ensimmäisen osan lumovoimaa on kenties mahdotonta tavoittaa, ei tämä yritys jää kauas jälkeen.