Valkokankaalle marssii vauhdikas viisikko, kun Ihmeperhe-leffasta (The Incredibles) tuttu superperhe palaa 14 vuoden jälkeen urotekojen pariin.

Oscarilla palkitun, vuonna 2004 ilmestyneen ykkösosan tapaan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa myös Ihmeperhe 2:ssa (The Incredibles 2) Brad Bird. Kärkijoukoissa konnia jahtaamassa viilettää tällä kertaa Rajaton eli perheen äiti Elli (Elastigirl), ja isä Ilu eli herra Ihme (Mr. Incredible) jää kotiin huolehtimaan perheen vauvasta ja kahdesta kouluikäisestä lapsesta. Vauhdikasta toimintaa ryydittävät kysymykset supersankariuden ja perhe-elämän yhdistämisestä.

Elokuva käynnistyy pitkällä rymistelykohtauksella, joka jatkaa siitä, mihin ykkösosassa jäätiin: Ilu, Elli, Ilona, Esa ja Jaska-vauva yrittävät pelastaa kaupunkinsa Raivaajan kaivosporan käsittelyltä. Täpärästä pelastumisesta huolimatta supersankarit saavat median ja poliitikkojen syytökset niskoilleen, ja sankareiden tukiohjelma lopetetaan. Perhe palaa motelliin syömään noutoruokaa ja miettimään, miten tulla toimeen ilman töitä ja kunnon asuntoa. Supersankareita kun ollaan, kauan ei onneksi tarvitse laakereilla levätä.

Innokas ja myyntihenkinen suuryrityksen johtaja nimittäin tarjoaa apuaan, ja Ellistä tehdään supersankareiden maineennostatushankkeen keulakuva. Työtarjous sysää hänet pohtimaan, onko oikein asettaa ura etusijalle, jos sen vuoksi joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Lähtemällä olisi mahdollista tehdä maailmasta parempi paikka, mutta lapsetkin tarvitsevat äitiään. Sankarihommista syrjäytetyksi tuleminen ei ole helppoa herra Ihmeellekään. Ratkaisun puntarointiin käytetään elokuvassa varsin paljon aikaa – vaikka lieneväthän vastaavat pohdinnat monille tosielämän sankareillekin tuttuja. Toisaalta elokuva havainnollistaa hykerryttävästi myös kotirintaman vauhdikkaita käänteitä, joiden tiimellyksessä myös isukki Ilu pääsee lopulta näyttämään venyvyytensä. Haasteita ja hupia (ainakin katsojalle) koituu etenkin siinä vaiheessa, kun kotijoukoille selviää totuus Jaska-vauvan supervoimista.

Pitkähköjen valmistelujen jälkeen Elli karauttaa lopulta jahtaamaan uusia konnia: mustalla listalla on mm. tv-monitorit tai älypuhelimet hakkeroiva Ruudunkaappaaja. Ei haittaa, vaikka 14 vuoden takainen ykkösosa olisi näkemättä, sillä Ihmeperhe 2 tarjoaa kelpo viihdettä itsenäisenäkin rainana. Animaatiotekniikasta on taattuun Pixar-tyyliin otettu kaikki tehokeinot irti, ja kaksituntinen suorastaan pullistelee nokkelaa sanailua ja silmäniskuja muille supersankarielokuville. Mukana on myös keskusteluja isoistakin teemoista, kuten saako lakia rikkoa, sekä annos teiniangstia ja muita perhe-elämän pikantteja ainesosia. Ääninä jatkavat nimekkäät näyttelijät. Englanninkielisessä versiossa kuullaan jälleen esimerkiksi Holly Hunteria Ellinä ja Samuel L. Jacksonia Hyytäjänä, ja suomenkielisessä versiossa jatkavat mm. Rinna Paatso ja Petteri Summanen.

Ennen kaikkea tämä supersankarielokuva kuvaa varsin sympaattisesti sitä, miten perhe kokoaa voimansa uudenlaisessa tilanteessa ja perheenjäsenet pääsevät kasvamaan ja hyödyntämään omaa potentiaaliaan. Ihmeperhe 2 tarjoaakin jokaiselle oman elämänsä supersankarille tilaisuuden pohtia, miten yhdistää tärkeät ihmissuhteet ja itsensä toteuttaminen. Loppukohtaus ihmeperheen autossa osoittaa, että joskus on mahdollista valita sekä perhe että huikeat seikkailut – ainakin jos sattuu olemaan supersankari.