Vuosikymmeniä vastahakoista vegetarismia

Walt Disney tunnetusti rakasti vanhoja eurooppalaisia kansansatuja, ja monet hänen menestyselokuvistaan (muun muassa Lumikki, Tuhkimo ja Prinsessa Ruusunen) pohjautuvat niihin. Myös lyhytelokuviinsa Disney haki innoitusta samasta satujen lähteestä. Toukokuun 27. päivänä vuonna 1933 ensi-iltansa sai Three Little Pigs -animaatio (Kolme pientä porsasta), joka nousi aikoinaan suursuosioon ennen kaikkea vetävän Frank Churchillin säveltämän tunnusrallatuksensa Who’s Afraid of the Big Bad Wolf? (Pahaa sutta ken pelkäisi?) ansiosta. Animaation taustalla on ikivanha kansansatu, jonka vanhin painettu versio tunnetaan jo vuodelta 1846. Disney hieman miedonsi tarinaa, joten yhtään porsasta ei elokuvassa syödä ja paha susikin vain karkaa pakomatkalle kankkunsa polttaneena. Hulvattomat porsaat ja susi nappasivat seuraavana vuonna parhaan lyhytanimaation Oscar-pystin, ja niinpä menestys johti myös jatko-osiin.

Menestyksekkään animaatiouran lisäksi Sepe Midas Susi ja Veli Viulu, Veli Huilu ja Veli Ponteva esiintyivät Disneyn Silly Symphonies -sarjakuvissa, ja vakiintuivat näin vakiokalustoksi myös sarjislehtien sivuille. Kun Aku Ankka -lehti viimein vuonna 1951 rantautui Suomeen, lähes jokaisessa numerossa oli myös Sepe Suden, Kolmen pienen porsaan ja Pikku Hukan (joka aluksi esiintyi nimellä Pikku Paha Hukka) seikkailuja. Sepe-sarjoilla oli omat nimikkotaiteilijansa, joista on pakko mainita ainakin Harvey Eisenberg ja Gil Turner. Heidän sarjansa pursuavat toinen toistaan mielikuvituksellisempia porsaanpyydystyskeinoja. Myös suden ja porsaiden sukulaiset tulivat tutuiksi: Sepen Aatu-veli, veljenpoika Immu, tomera äitimuori sekä porsaiden Karju-setä ovat herkullisia hahmoja – jos tässä yhteydessä nyt niin voi sanoa... Vuosikymmenten vieriessä Sepe-seikkailuja kuitenkin alettiin tuottaa entistä vähemmän, ja nykyään uusia sarjoja tulee pääasiassa hollantilaistaiteilijoiden kynästä.