Jääkiekkokansa saa pudistella päätään seuratessaan ankkalinnalaisten touhua lajin parissa, kiekkoa kun pelataan kaupungissa jokseenkin erikoisissa varusteissa. Jääkiekon suojukset ja peliasut ovat toki vuosikymmenien varrella muuttuneet aika lailla, mutta kuva-arkistoja saa kaivaa melkoisesti, jos haluaa löytää liiga- tai maajoukkuepelin, jossa pelaajat lipuvat jäätä pitkin t-paidoissa ja shortseissa. Samanlaisissa asuissa ja vieläpä ilman kypäriä pelattiin Aku Ankassa jo vuonna 1980 sarjassa Vaarallinen laji. Syy hämmästystä herättäviin asuvalintoihin löytyy varmaankin piirtäjistä. Molemmat edellä mainittujen sarjojen taiteilijoista kun ovat kotoisin maasta, jossa lätkä ei herättäne suuria tunteita. Ei siis ihme, etteivät lajin luonne ja sen vaatimat varusteet ole tuttuja. Luistelu kyllä kuuluu selvästi ankkalinnalaisten suosikkiajanvietteisiin, vaikkakin jääkiekon peluuta enemmän he sarjakuvatarinoiden määrästä päätellen nauttivat pika- ja taitoluistelusta. Ehkä siksi onkin niin hämmentävää, että jääkiekonpelaajat kävelevät jäällä hokkarit jalassa sen sijaan, että luistelisivat niillä. Ankat muuten saavat usein luistimien sijasta tyytyä sitomaan räpylöidensä ympärille pelkät terät siinä missä heidän nappinenäiset toverinsa käyttävät hokkareita. Kenties kaikki luistinmallit eivät vain istu leveään räpylään. Mainittakoon vielä yksi lievää kauhua herättävä varustemoka, joka Ankkalinnan kiekkoareenoilla usein nähdään: epäkohta maalivahdin suojuksissa. Veräjää vartioiva polo kun saa hoitaa vaarallista tehtäväänsä tuon tuosta tyystin ilman minkäänlaista kasvosuojusta!

Jääkiekkosarjoista ja -kansista löytyy muitakin omituisuuksia kuin edellä mainitut. Keksitkö sinä, mikä näissä tarinoissa on pielessä?

Onnen kantamoinen

Kiekkokärhämä

Aku Ankan kansi 20/2017